HeikkiPaasonen

Turpiin vaan ja onnea!

  • Heikki, Antero ja Pauli Islannissa
    Heikki, Antero ja Pauli Islannissa

En pidä itseäni poliittisesti aktiivisena henkilönä. Se ei kuitenkaan estä minua huutelemasta maailman epäkohdista muiden mukana, asioihin sen paremmin tutustumatta. ”Ei pidä olla biologi mennäkseen metsään” on hieno sanonta, joka parhaimmillaan kannustaa uskaltamiseen ja uusien asioiden kokeilemiseen. Politiikassa tämä sääntö ei valitettavasti päde. Politiikan metsässä nimittäin kokeneimmatkin konkarit tuntuvat olevan välillä täysin ilman suuntavaistoa.

Olen tuntenut eurovaaliehdokas Antero Vartian suhteellisen pitkään ja pidän itseäni erittäin onnekkaana voidessani kutsua häntä yhdeksi parhaimmista ystävistäni. Sen takia en juuri epäröinyt, kun Antero pyysi minua mukaansa kiertämään Suomea kanssaan asuntoautolla. Homman nimi olisi kovin yksinkertainen: Menisimme paikkoihin, jossa Antero tunnetaan korkeintaan Kadonneen jäljillä -ohjelman pillittävänä hujoppina. Kohtaisimme juuri sitä skeptisyyttä, jota helsinkiläisen televisiotähden kuuluukin saada osakseen, kun hän saapuu Satakunnan pinttyneimmille demarialueille mukanaan niin kovin muodikkaat vihreät arvonsa ja komeljanttarimainen habituksensa.

Pidän Suomessa matkailusta suunnattomasti ja täytyy myöntää että Anteron ”auttaminen” missiossaan on yksi parhaista tekosyistä lähteä kiertämään mahtavia, eläviä kaupunkeja, kuten Rauma, Vaasa ja Kokkola. Kovin vähän konkreettista apua minusta on itse kampanjalle, kuseksinhan politiikan jo valmiiksi lainehtivaan telttaan mieluiten sen ulkopuolelta. Olen kuitenkin kantanut matkan maskotin viittaa ylpeänä harteillani.

No mitä sitten tapahtuu kun Antero Vartia kohtaa Turussa perussuomalaisen bloggaajan, Porissa piinkovan politiikan toimittajan tai vaikkapa humalaisen Lukko-fanin Raumalla? Tapahtuu jotain, mikä Kadonneen jäljillä -ohjelman seuraajille saattaa tulla yllätyksenä. Rauhallisesti ja järjestelmällisesti teesinsä esittävä kauppatieteiden maisteri ja yrittäjä navigoi tiensä jokaisen kuulijan tajuntaan ihmisläheisyydellään, terveellä järjellä ja varsin kattavalla tietämyksellään Euroopan taloudesta.

Pidin Anteron politiikkaan lähtemistä huonona ajatuksena paitsi siksi, että tiedän menettäväni suuren osan Anteron minulle ennen omistamastaan ajasta, mutta ennen kaikkea siksi, että olen nähnyt mitä loputon vastatuuleen tarpominen tekee ihmiselle. Politiikka on pilannut monta hienoa ihmistä jättäen jäljelle kuihtuneen ja harmaan latteusautomaatin, jonka ainoa jäljelle jäävä motivaattori on vallassa pysyminen kaiken inhimillisen uskottavuuden kustannuksella. Poliitikon ammatti on mielestäni maailman huonoin työpaikka, jossa ihminen yhteisen hyvän nimissä uhraa leijona-osan elämästään työhön, josta jokaisella on mielipide mutta vain ani harvalla oikea käsitys.

Anteron kampanjan onnistuessa kolmesta osapuolesta kaksi häviää: Minä menetän suuren osan hyvän ystäväni ajasta, Antero todennäköisesti menettää mielenterveytensä taistellessaan loputtomia poliittisia tuulimyllyjä vastaan, mutta kolmas osapuoli, Suomen kansa, saa edustajan Euroopan parlamenttiin, joka käyttäen ydinosaamisaluettaan, taloustieteitä, pystyy valjastamaan markkinatalouden kylmät ja kovat lainalaisuudet ihmisläheisten, jopa vasemmistolaisten arvojensa käyttöön.

”Turpiin vaan ja onnea”, sanon rakkaalle ystävälleni ja annan metsään suuntaavalle biologin alulle kouraan rikkinäisen moraalikompassin ja sarkastisilla neuvoilla kyllästetyn matkaoppaan. Yksi lupaus hänen on kuitenkin tehtävä ennen pääsyään Euroopan parlamenttiin: Maakuntareissuja tehdään edelleen, mutta politiikan sijasta keskitytään olennaiseen.

Minä uskon Anteroon ja hyvillä mielin voin suositella tutustumista hänen ajatuksiinsa. Parhaiten opitte tuntemaan hänet tästä osoitteesta: www.facebook.com/anterovartia

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän EljasRahikainen kuva
Eljas Rahikainen

Toimituksen poiminnat